Naisia pitäisi rohkaista enemmän ohjelmoinnin pariin

Ohjelmoinnin asiantuntijoiden tarve on kasvanut viimeisten vuosien aikana, mikä on synnyttänyt epätasapainon työmarkkinoilla. Työvoimaa kaivataan kipeästi, minkä ansiosta töihin käytännössä katsoen revitään koulun penkiltä.

Ohjelmointialan haasteena on ollut alan miesvaltaisuus, sillä naiset eivät ole syystä tai toisesta kiinnostuneet kouluttautumaan ohjelmoinnin pariin. Tämä asia on ollut ikävä asia työnantajien kannalta, sillä organisaatiokulttuurin monipuolistamisen takia olisi tärkeää saada naisia mukaan yhteisöön.

Feminiinisten näkökulmien puute voi tietyissä konteksteissa antaa virheellistä viestiä yhtiön arvoista, sillä tasa-arvon kannalta olisi tärkeää palkata molemman sukupuolen edustajia. Se on vaikeaa ohjelmointialalla, sillä päteviä tai alasta kiinnostuneita naisia on haastavaa saada palkkalistoille. Jos heitä on yhtiön palveluksessa, työskentelevät he ohjelmistoyhtiöiden markkinoinnissa tai palkanlaskennassa. Monet suomalaiset yhtiöt ovatkin ilmoittaneet julkisesti tavoitteistaan, joiden mukaan ne aikovat palkata tietyn määrän naispuolisia työntekijöitä ja kasvattaa heidän osuutensa tiettyyn prosenttiyksikköön. Kysymys kuuluukin, kuinka?

Kannustaisiko avoimempi palkkakeskustelu naisia alalle?

Työvoiman puute on johtanut tilanteeseen, jossa pätevät koodarit pitävät työmarkkinoita visusti hallussaan. Vaikka yritykset käyttävät suorahakutoimistojen head huntereita auttamaan oikean työntekijän löytämisessä, on prosessi ulkopuolisesta avusta huolimatta vaativa ja pitkäkestoinen. Ohjelmointialan ammattilaiset ovat käytännössä katsoen saaneet itse määrittää palkkansa sekä työehtonsa, joten potentiaalisen työantajan täytyy keskittyä immateriaalisiin asioihin, kuten etätyömahdollisuuteen ja miellyttävään organisaatiokulttuuriin.

Hyvän maineen rakentaminen työmarkkinoilla vie oman aikansa, minkä ansiosta mielikuvamuutokset työnantajasta voivat kestää useita vuosia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti pehmeät arvot omaava organisaatio on naispuolisten työntekijöiden kannalta houkuttava.

Merkittävä tekijä naisten houkuttelemiseen olisi kertoa avoimesti myös palkoista. Työvoiman määrästä johtuen palkat ovat nousseet jopa 15 000 euroon kuussa, joten koodari ansaitsee 5 kertaa enemmän kuin keskituloinen suomalainen. Lisäksi sukupuolten välinen palkkakuilu kasvattaa eroa, sillä naiset tienaavat miehiä vähemmän, mikä kertoo myös ohjelmistoalan palkkojen suuruudesta. Houkuttava kompensaatio varmasti kannustaisi monia naispuoleisia henkilöitä vaihtamaan alaa ja tekemään kovasti töitä myös pitkällä tähtäimellä.

Toinen tärkeä asia taloudellisen korvauksen ohella on myös kiinnittää huomiota työn määrään, joka sopisi erityisesti pienten lasten vanhemmille. Suomessa on yleistä, että koodarit tekevät töitä kolmena tai neljänä työpäivänä viikossa ja saavat siitä huolimatta täyden palkan. Tämän faktan tiedostaminen olisi todella tärkeää erityisesti naisten kannalta, sillä he tekevät usein lapsen saamisen jälkeen lyhyempää työviikkoa, mikä luonnollisesti vaikuttaa palkkaan. Jos toimialan oletuksena olisi, että työviikko olisi pituudeltaan ainoastaan 3 tai 4 päivää, voisi naisten motivaatio nousta merkittävästi. Myös etätyön mahdollisuus voi olla hyvä kannustin ja tuoda osaavaa työvoimaa yritykselle maasta ja paikkakunnasta riippumatta.

Apua työpajoista

Yhtenä merkittävänä syynä siihen, ettei naisia löydy alalta, pidetään kriittistä suhtautumista omaan työhön. Tämä ilmiö lähtee liikkeelle jo korkeakouluista, sillä miehiä on tietotekniikan opiskelijoista yli 90 prosenttia. Näin suureen sukupuolten väliseen eroon on kiinnitetty huomiota ja tutkittu tarkemmin syitä, jotta tilannetta saataisiin parannettua. Tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset kyseenalaistavat omia kykyjään ja ovat epävarmoja, miten he suoriutuvat työstä ohjelmointialalla.

Todellisuudessa naiset ovat aivan yhtä taitavia ja lahjakkaita kuin miehet. Vaikka tilanne voisi olla huomattavasti parempi, on naisten kiinnostus ohjelmointia kohtaan muuttunut positiivisempaan suuntaan viimeisempien vuosien aikana. Tärkeä rooli on ollut suomalaisella Linda Liukkaalla, joka on edesauttanut julkista keskustelua koodaamisen puolesta.

Linda Liukas on tehnyt myös konkreettisia asioita edistääkseen naisten kiinnostusta alaa kohtaan. Hän on tehnyt yhteistyötä Kisko Labsin ja Future Female -verkoston kanssa järjestääkseen viikonlopun mittaisia Rails Girls -työpajoja, joihin on hakuprosessin perusteella valittu 25 aiheesta kiinnostunutta. Näiden tilaisuuksien tarkoitus on opettaa naisia rakentamaan verkkopalveluita sekä tutustuttaa tarkemmin ohjelmistokehityksen maailmaan mentorien johdolla. Ennakkoluulojen murskaamiseen pyritään osoittamalla, ettei ohjelmointi ole tylsää ja yksinäistä työskentelyä erilaisten matemaattisten mallien kanssa. Tapahtumassa on kuultu lisäksi erilaisista uramahdollisuuksista, ohjelmistokehittäjien omista kokemuksista sekä tarjottu mahdollisuutta verkostoa alalla toimivien kanssa.

Vaikka työpajoja ei järjestetä kovin usein ja mukaan pääsee vain rajattu määrä osallistujia, on päämääränä herättää keskustelua yhteiskunnan tasolla naisten tärkeästä merkityksestä IT-alalla. Positiivinen suhtautuminen kannustaa naispuolisia henkilöitä kokeilemaan tuntematonta alaa ja oppimaan lisää. Ohjelmointiala ei välttämättä vaadi tutkintoa, jos sitä haluaa opetella lisää esimerkiksi työn ohella erilaisilla verkkokursseilla, jotka antavat selkeät ja laadukkaat ohjeet oman osaamisen kehittämiseksi.

Millaisia muutoksia ohjelmointi tuo opetussuunnitelmassa?

Vaikka työelämään kaivataan naisia juuri tällä hetkellä, näyttää tulevaisuus pitkällä tähtäimellä paljon valoisammalta. Opetusministeriö otti ohjelmoinnin mukaan peruskoulun opetussuunnitelmaan vuonna 2016, minkä ansiosta nuoret pääsevät mukaan koodaamisen saloihin. Koska kyseessä on pakollinen opintojakso, erilaiset komennot tulevat tytöille tutuiksi.

Tämän muutoksen myötä ohjelmointi muuttuu etäisestä käsitteestä konkreettisesti läheiseksi aiheeksi, joka murtaa ennakkoluuloja. Kun tähän yhdistetään innostava asenne ja usko omiin kykyihin, muutos saadaan alulle. Asenteiden murtaminen alkaa ala-asteelta tulee jatkua koko peruskoulun ajan aina yliopisto- ja ammattikorkeakoulutasolle asti. Vain pitkäjänteisellä työllä voimme odottaa näkevämme naisia ohjelmistoalan johtopaikoilla tulevien vuosikymmenten aikana.